Nykyään erilaisten rakennustyöajoneuvojen, esimerkiksi nosturien ja kaivurien, käyttö on niin arkipäivää, että on vaikeaa kuvitella, miten ennen pärjättiinkään ilman. Miten esimerkiksi Suomessa selvittiin talvella ilman aura-autoja? Tänä päivänä aura-auto on jokaisen kaupungin vakiovaruste. Syrjäisemmillä seuduilla aurauksen saattaa toki yhä joutua hoitamaan itse, mutta silloinkin avuksi voi ottaa vaikkapa kätevän lumiauran, jonka voi kiinnittää mönkijään. Mikäli mönkijää ei ole käytettävissä, jopa tavalliseen autoon kiinnitettävä lumiaura on nykyään keksitty.
Miten teiden auraaminen, talojen rakentaminen ja muut vastaavat raskasta koneistoa vaativat toiminnot sitten hoidettiin ennen rakennuajoneuvojen yleistymistä? Vastaus on tietysti, että ihmisten tai eläinten voimalla. Vielä 1900-luvun alussa joko ihmiset tai eläimet vetivät erilaisia raskaita koneita omin voimin. Luonnollisesti hevoset olivat yleisimmin käytettyjä apureita erilaisten laitteiden vetämiseen, ja esimerkiksi vilja puitiin hevosten vetämillä puimureilla. 1890-luvulla käytettyjä hevosvetoisia leikkuupuimureita saattoi olla vetämässä jopa yli 30 hevosta, mikä ei kuulosta kovin käytännölliseltä.
Asiat alkoivat helpottua siinä vaiheessa, kun keksittiin kannettava, höyryllä toimiva moottori. Höyrymoottorilla toimivista koneista ei kuitenkaan tullut aivan välitöntä menestystä, sillä höyrykoneet olivat liian raskaita esimerkiksi pehmeillä pelloilla toimimiseen.
Polttomoottori mullisti raskasajoneuvoalan
1900-luvun aikana polttomoottoreista tulikin pääasiallinen raskaslaitteistojen voimanlähde. Ensimmäinen uudenlaisella moottorilla toimiva traktori kulki pelloilla vuonna 1904. Viimeistään vuonna 1908 Yhdysvaltojen Winnipegissä järjestetty näytöstilaisuus sai suuret massat vakuuttuneeksi siitä, että traktoreiden tulevaisuus voisi olla lupaava. Alkuun käytettiin muun muassa etanolilla ja petrolilla toimivia polttomoottoreita, mutta pikkuhiljaa dieselmoottorit alkoivat yleistyä. Samoihin aikoihin kehiteltiin myös ensimmäiset sähköllä toimivat koneet, kuten esimerkiksi trukki.
Holt Caterpillar Company, joka tunnetaan nykyään lyhyemmällä nimellä Caterpillar, esitteli polttomoottorilla toimivan, itseliikkuvan leikkuupuimurin vuonna 1911. Myöhemmin Caterpillar tuli kuitenkin tunnetuksi erityisesti telaketjutraktoreistaan. Ensimmäinen massatuotantona valmistettu raskaslaitteisto oli kuitenkin vuonna 1917 kehitetty Fordson-traktori. Fordson oli Henry Fordin perustama yhtiö, joka valmisti ainoastaan traktoreita. Yritys lopetti kuitenkin toimintansa Fordson-nimellä vuonna 1964. Nimi oli lyhennetty versio Henry Ford & Son Companysta, ja Fordson onkin Ford Motor Companyn tavaramerkki.
Telaketjut keksittiin jo 1800-luvulla
Telaketjut olivat myös merkittävä keksintö rakennusajoneuvojen ja raskaslaitteiston alalla. Telaketjuja käytetään esimerkiksi maansiirtoajoneuvoissa. Mitä hyötyä telaketjuista sitten on? Ne jakavat ajoneuvon painon suuremmalle alalle verrattuna tavallisilla pyörillä kulkeviin ajoneuvoihin. Tämä puolestaan auttaa siten, ettei telaketjullinen ajoneuvo juutu maastoon yhtä helposti kuin pyörillä kulkeva ajoneuvo.
Ensimmäisen kuvauksen telaketjuista julkaisi 1700- ja 1800-luvun vaihteessa elänyt Richard Lovell Edgeworth. Hän ei kuitenkaan 40 vuoden ponnisteluistaan huolimatta saanut keksintöään toimimaan vaikka hän rakensi yli sata mallikappaletta. Britanniasta kotoisin oleva James Boydell onnistui kehittämään toimivan telaketjujen edeltäjän. Hänen keksimissään “telaketjuissa” pyöriin kiinnitettiin kääntyviä levyjä, jotka auttoivat jakamaan ajoneuvon painoa. Näillä telaketjujen edeltäjillä toimivia panssarivaunuja käytettiinkin muun muassa Krimin sodassa.
Ensimmäiset toimivat telaketjut onnistuttiin kehittämään kuitenkin vasta vuonna 1901. Nykyaikaiset telaketjut kehitti Mainesta kotoisin oleva Alvin Orlando Lombard. Keksintö oli nimeltään Lombard Log Hauler, ja sitä käytettiin vetämään rekiä, jotka oli lastattu tukeilla. Kokonaisuus muistutti telaketjujen varassa kulkevaa höyryveturia, ja laitetta valmistettiin kaiken kaikkiaan 83 kappaletta.