Rakennustyömaat ovat dynaamisia ja usein vaativia työympäristöjä. Koneiden jylinä, jatkuvasti muuttuvat olosuhteet ja monien eri toimijoiden yhteistyö asettavat turvallisuudelle erityisiä haasteita. Vaikka alalla onkin otettu isoja harppauksia turvallisuuden parantamisessa viime vuosikymmeninä, työ ei ole valmis. Tässä artikkelissa pureudun rakennustyömaiden turvallisuusmääräysten nykytilaan ja siihen, mihin suuntaan kehitys on menossa kohti vuotta 2025 – painopisteen siirtyessä yhä enemmän säännösten noudattamisesta kohti ennakoivaa turvallisuuskulttuuria ja teknologian hyödyntämistä.
Turvallisuusmääräysten vankka perusta: Lainsäädäntö ohjaa arkea
Rakennustyömaan turvallisuuden selkäranka muodostuu lainsäädännöstä. Suomessa keskeisin säädös on työturvallisuuslaki (738/2002), joka asettaa yleiset puitteet turvallisille työolosuhteille kaikilla työpaikoilla, mutta sen monet pykälät ovat erityisen relevantteja juuri rakennusalalle. Lain 10 § korostaa riskien arvioinnin ensisijaisuutta – työnantajan on tunnistettava ja arvioitava työstä aiheutuvat vaarat ja haitat. Erityistä vaaraa aiheuttaviin töihin saa käyttää vain päteviä ja tehtävään soveltuvia työntekijöitä, ja vaara-alueille pääsy on estettävä. Rakennustyömailla tämä tarkoittaa jatkuvaa valppautta ja ennakointia, sillä työvaiheet ja olosuhteet muuttuvat nopeasti. Lisäksi laki velvoittaa huolehtimaan työympäristön suunnittelusta (12 §), riittävästä opetuksesta ja ohjauksesta (14 §), asianmukaisten henkilönsuojainten hankinnasta (15 §) sekä työpaikan rakenteiden ja liikenteen turvallisuudesta (32 § ja 35 §). Myös koneiden ja työvälineiden turvallisuus (41 §), käyttöönotto- ja määräaikaistarkastukset (43 §) sekä ensiapuvalmius (46 §) ovat lain keskiössä.
Yksityiskohtaisempia vaatimuksia rakennustyömaille asettaa valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Tämä asetus on erityisen tärkeä yhteisillä rakennustyömailla, joilla toimii useita eri yrityksiä. Se korostaa päätoteuttajan vastuuta kokonaisturvallisuudesta, johon kuuluu turvallisuussuunnitelmien ylläpito, eri toimijoiden yhteistyön koordinointi, tiedonkulun varmistaminen ja työmaan jatkuva tarkkailu. Asetus määrittelee myös tarkat vaatimukset esimerkiksi työmaatarkastuksille, joita on tehtävä säännöllisesti – vähintään viikoittain – ja joilla varmistetaan muun muassa koneiden, telineiden, putoamissuojauksen ja kulkuteiden kunto. Lisäksi asetus sisältää erityismääräyksiä esimerkiksi maa- ja vesirakennustyölle sekä elementtirakentamiselle. Euroopan tasolla rakennustyömaiden turvallisuutta ohjaa direktiivi 92/57/ETY, joka keskittyy väliaikaisten ja liikkuvien työmaiden vähimmäisvaatimuksiin, korostaen koordinaation ja vastuunjaon merkitystä jo projektin suunnitteluvaiheesta alkaen.
Käytännön turvallisuustyö työmaalla: Riskien tunnistamisesta torjuntaan
Lainsäädäntö luo puitteet, mutta todellinen turvallisuus syntyy käytännön teoista työmaalla. Rakennusalaan liittyvät luontaisesti merkittävät riskit suurista massoista ja energioista johtuen. Työturvallisuuskeskuksen mukaan jatkuvasti muuttuva työympäristö lisää haasteita. Yleisimpiä tapaturmavaaroja ovat esineisiin satuttaminen, kaatuminen tai liukastuminen sekä äkillinen ylikuormittuminen, jotka kohdistuvat usein käsiin, jalkoihin ja selkään. Vaikka vakavien tapaturmien määrä onkin laskenut, Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot osoittavat, että tapaturmia sattuu edelleen liikaa – vuonna 2020 rakennusalan palkansaajille sattui noin 13 600 työpaikkatapaturmaa. On myös muistettava, että työmailla sattuu tapaturmia myös muiden alojen työntekijöille, kuten vuokratyöntekijöille ja kuljetusalan ammattilaisille.
Konkreettisia turvallisuustoimia työmailla ovat muun muassa henkilökohtaisten suojainten, kuten kypärän, turvajalkineiden, suojalasien ja -käsineiden, tinkimätön käyttö. Työterveyslaitos korostaa myös oikeanlaisten hengityksensuojainten ja kemikaalisuojakäsineiden merkitystä tietyissä tehtävissä, kuten epoksituotteita käsiteltäessä. Erityistä huomiota vaativat työvaiheet, kuten muotti-, raudoitus-, betonointi- ja purkutyöt, joihin liittyy omat erityisriskinsä ja -suojausvaatimuksensa. Esimerkiksi muottitöissä on varmistettava riittävä tuenta ja putoamissuojaus, raudoitustyössä tankojen päiden suojaus ja nostoapuvälineiden kunto, betonoinnissa koneiden turvallisuus ja roiskeilta suojautuminen, ja purkutöissä alueen rajaus sekä rakenteiden vakauden varmistaminen. Myös työmaan yleinen järjestys, siisteys, riittävä valaistus ja turvalliset kulkutiet ovat perusedellytyksiä tapaturmien ehkäisyssä. Valitettavasti puutteita esiintyy edelleen, mistä esimerkkinä on Aluehallintoviraston tiedottama tapaus Hämeenlinnasta, jossa vakavat puutteet putoamissuojauksessa ja kulkuteissä johtivat sakkoihin työturvallisuusrikoksesta.
Turvallisuuskulttuurin rakentaminen: Yksilön asenteista yhteiseen vastuuseen
Vaikka määräykset ja tekniset suojaukset ovat tärkeitä, ne eivät yksin riitä. Todellinen ja kestävä parannus syntyy turvallisuuskulttuurin kautta – siitä, miten turvallisuuteen suhtaudutaan ja miten siitä yhdessä huolehditaan työpaikalla. Rakennusteollisuus RT onkin korostanut siirtymistä reaktiivisesta tapaturmien torjunnasta proaktiiviseen turvallisuuden johtamiseen. Tämä tarkoittaa johdon vahvaa sitoutumista, selkeitä vastuita, avointa viestintää ja kaikkien työntekijöiden osallistamista turvallisuustyöhön. Hyvä perehdytys ja työhön opastaminen ovat avainasemassa, ja niiden merkitys korostuu entisestään. Osaamisen varmistaminen ei ole vain teknistä taitoa, vaan myös turvallisten työtapojen ja asenteiden omaksumista.
Haasteena on edelleen yksilöiden taipumus ottaa riskejä, kuten Rakennuslehden artikkelissa tuodaan esiin. Jopa 70 % tapaturmista voi johtua henkilökohtaisesta riskinotosta. Tämän vuoksi asenteisiin vaikuttaminen ja turvallisuushavaintojen tekemiseen sekä epäkohtiin puuttumiseen kannustaminen ovat kriittisiä. Turvallisuuskulttuuriin kuuluu myös psykososiaalisten tekijöiden ja työhyvinvoinnin huomioiminen laajemmin. Kiire, puutteellinen valvonta – erityisesti alihankkijoiden työssä ja ilta-aikaan – sekä epäselvät vastuunjaot voivat lisätä riskejä merkittävästi, kuten Ammattiliitto Pro muistuttaa. Selkeät pelisäännöt ja riittävä valvonta ovat välttämättömiä. Myös niin sanottu ‘maanantai-ilmiö’, eli tapaturmien kasautuminen viikon alkuun, on tunnistettu haaste, johon voidaan vaikuttaa esimerkiksi viikon aloituksen turvallisuuspalavereilla ja työtehtävien huolellisella suunnittelulla.
Kohti vuotta 2025: Teknologia ja uudet painopisteet muokkaavat turvallisuutta
Rakennusalan turvallisuuskehitys ottaa jatkuvasti askelia eteenpäin, ja suunta kohti vuotta 2025 näyttää lupaavalta, vaikka haasteitakin riittää. Teknologialla ja digitalisaatiolla tulee olemaan yhä suurempi rooli. Jo nyt nähdään esimerkkejä, kuten reaaliaikainen riskienhallinta, älykkäät henkilönsuojaimet, parantuneet IT-työkalut turvallisuushavaintojen raportointiin ja analysointiin sekä digitaaliset perehdytys- ja koulutusratkaisut. HAMK:ssa tehty tutkimus osoitti, että sähköiset turvallisuusohjeet ja perehdytysmateriaalit koettiin hyödyllisiksi ja tärkeäksi uudistukseksi rakennusalan koulutuksessa, mikä viittaa niiden potentiaaliin myös työmaakäytössä. Virtuaalitodellisuutta ja simulaatioita voidaan hyödyntää entistä enemmän turvallisten työtapojen harjoittelussa.
Toinen selkeä kehityssuunta on entistä vahvempi panostus ennakoivaan turvallisuustyöhön ja turvallisuusjohtamiseen. Oppia otetaan esimerkiksi prosessiteollisuudesta, jossa riskiarvioinnit ja tarkistuslistat ovat arkipäivää ennen jokaista työvaihetta. Työhyvinvoinnin ja terveyden edistäminen nähdään yhä kiinteämpänä osana kokonaisturvallisuutta. Tämä tarkoittaa paitsi fyysisten riskien (melu, tärinä, pölyt, ergonomia) hallintaa, myös psykososiaalisen kuormituksen tunnistamista ja siihen puuttumista. Rakennusalan tavoite ‘Nolla tapaturmaa’ vaatii jatkuvaa työtä ja sitoutumista kaikilla tasoilla. Vaikka täydelliseen nollaan on vielä matkaa, Rakennustaito.fi:n mukaan ala on ottamassa turvallisuudessa ‘kolmiloikkaa’, jossa perusturvallisuuden jälkeen keskitytään nyt johtamiseen, asenteisiin ja inhimillisiin tekijöihin. Tämä viimeinen loikka vaatii kulttuurin muutosta, jossa jokainen välittää paitsi omasta, myös työkaverin turvallisuudesta.
Turvallisuus ei ole valmis – se on jatkuva matka
Rakennustyömaan turvallisuus vuonna 2025 ei ole staattinen tila, vaan jatkuvan kehityksen ja parantamisen tulos. Lainsäädäntö ja määräykset luovat perustan, mutta ne eivät yksin takaa turvallisuutta. Tarvitaan käytännön toimia, oikeita välineitä ja ennen kaikkea oikeaa asennetta ja kulttuuria, jossa turvallisuus on jokaisen asia ja etusijalla kaikessa tekemisessä. Teknologia tarjoaa uusia työkaluja riskien hallintaan ja tiedon jakamiseen, mutta inhimillistä tekijää – havainnointia, välittämistä ja vastuunottoa – se ei korvaa. Pienilläkin rakennustyömailla turvallisuus on otettava vakavasti, ja tarvittaessa on haettava asiantuntija-apua, kuten EU-OSHA muistuttaa. Matka kohti entistä turvallisempia ja terveellisempiä rakennustyömaita jatkuu, ja se vaatii meiltä kaikilta alalla toimivilta jatkuvaa panostusta ja yhteistyötä. Turvallisuus ei ole päämäärä, vaan tapa toimia – joka päivä.